Tänä aamuna on sellainen olo, ettei meille mitään pentua varmaan ikinä tulekkaan... Tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta löytää juuri se oikea risteytys ja pentu. Jos sen oikean löytääkin, niin ei ole ollenkaan varmaa, että saa pennun juuri siitä risteytyksestä. Hankalaa.
Olen vakavissani miettinyt tuontipentua. Osittain siksi, että HALUAN pennun mahdollisimman pian ja toisaalta siksi, että samalla voisi (jos hyvin käy) Suomen geenipooli laajentua. Tämä jälkimmäinen tietysti tarkoittaa sitä, että koiran tulisi olla kaikinpuolin terve (ja sitä tulisi käyttää jalostukseen). Se, että toisin pennun ulkomailta, ei tietenkään tarkoita sitä, että toisin minkä tahansa auton peräkonttikoiran matkoilta tullessani. Edelleen painotan (myös itselleni), että terveysasiat ovat kaiken a ja o. Osittain juuri tämä tekee pennun löytymisestä vielä hankalampaa, koska kaikki kasvattajat eivät todellakaan testaa koiriaa, joten mitään takuita ei ole. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki koirat (ja tässä tapauksessa puhun pääosin bulleista (mini)) pitäisi testata ainakin silmät, kuulo, munuaiset, lonkat, kyynärät, polvet, sydän. Varmaan jotain unohtui, mutta ainakin minien osalta silmät ovat erityisen tärkeät.
On tämäkin. Ehkä helpottuu, ja saataisiin edes jouluksi vauva kotiin :/
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti