keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Kraah ja puuh eli elämää pikku pirulaisen kanssa

Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Pieni neiti on NIIN poikkipuhki väsynyt, mutta nukkua ei silti voida ei. kitistään ja kätistään ja haetaan huomiota, mutta ei oikeen nätisti sitten leikitäkkään, ja olen sitä mieltä, että kitisijän ja kätisijän kanssa ei edes leikitä, ennen kun ollan nätisti...

Tänään tilasin 74 eurolla kirjoja... Jos niistä vaikka olisi pikkuneidin kanssa apua. Ja Vesa tuo tänään suihkupullon. Rukoilkaamme, että suihkupullosta on apua. Neiti nimittäin kestää kongin parissa noin 5 minuuttia yksin, sitten loppuu mielenkiinto ja pitäisikin tehdä jotain äitin kanssa. Äiti vaan ei voi mitenkään olla Hennin kanssa koko sitä aikaa jonka äiti on kotona :( Sitten tehdään tuhmuuksia, ja näykitään äitiä, syödään isin painoja, näykitään johtoja tai roikutaan äidin lahkeessa. Suihkupullo saa luvan auttaa; ja kirjat.

Nyt Henni on yksin eteisessä, ja kuulostaa siltä että siellä nukutaan = ei kuulu mitään. Hyvä niin. Saa sitten illallakin vähän ehkä unta kiilaansa. Mä nyt sitten rustailen tänne kaikenmaailman ajatuksia, niin voi sitten ehkä katsoa viikon parin päästä onko mitään kehitystä tapahtunut. Taitaa olla ihan hyvä juttu purkaa tuntoja välillä tänne blogiinkin, niin saa ajatuksia jäsenneltyäkin.

Onneksi on ihanaa vertaistukea tarjolla. Välillä luulee, että vain ja ainoastaan meillä on riekkuli kakkapökkö kotona. Niin ei kuitenkaan taida olla. Harvoin vaan kukaan puhuu niistä tyhmistä ja vaikeista jutuista. Ihanaa kun saa kertoa jollekin, saa vinkkejä ja tuntee ettei ole yksin, eikä ole tekemässä mitään elämää suurempia virheitä koiran kanssa.

Ai niin. Kaksi viimeistä yötä on mennyt niin, että Henni herää 3-4 välillä ja kuuden aikaan. Molemmilla kerroilla mennään ulos ja on riittänyt yö ajalle ihan hyvin. Ensimmäisellä kerralla nukahdetaan vielä ihan nätisti omaan koppaan, mutta toisen kerran jälkeen onkin tiedossa tappelu ja tahtojen taisto. Henni on päättänyt, että aamulla pitää päästä sänkyyn, ja me ollaan päätetty että ei pidä. Saattaa mennä tuntikin ennen kun tyttö uudestaan rauhoittuu omaan koppaan. Niinpä ajattelin huomenna laittaa kellon soimaan tasan kuudelta, mennä neidin kanssa pissille, laittaa itseni valmiiksi ja lähteä töihin. Henni saa jäädä eteiseen nukumaan ja Vesa makkariin. Sitten kun Vesa herää, se saa vielä pissittää Hennin ja antaa aamupalan. Ja sitten se on päivän yksin siihen asti, että mä tuun kotiin kolmen aikaan. Katsotaan miten lähtee sujumaan tuollatavalla päivät...

Nyt nautin vielä hetken, kun neiti nukkuu...

Ei kommentteja: