Henni poseeraa. Ikää n. 1 vuosi ja 5 kuukautta.
Naamari :D
Fiiliksiä...
Henni ja uusi ystävä Alli-bulli :)
perjantai 4. joulukuuta 2009
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
perjantai 11. syyskuuta 2009
Jyväskylässä taas
Eilen pääsin leikkimään Puuhan kanssa! Dooris ei ollu mukana, ku sillä alko vähän aikaa sitten naistenvaivat. Meillä oli kyl hirmu kivaa kahestaankin.
Kuvista kiitokset Puuhan ja Dooriksen isille Janille!
torstai 10. syyskuuta 2009
Terveisiä veljeltä, eli Nemon tarinaa :)
Suuri päivä 19.4.2009; Nemolle löytyi uusi koti.
Ja heti tiistaina 21.4.2009 Nemo muutti Tampereelta ”kummitädin” hoivista Vantaalle, Itä-hakkilaan. Ensimmäiset kolme päivää Nemo viiletti meillä kuin viimeistä päivää. Kaikki oli uutta ja lisäksi jaloissa pyöri 2 ja 4 v lapset joihin Nemo halusi tutustua, useimmiten varsin kovapäisesti. Pukkauksia ei voinut välttää. Nemo kyllä osoitti halun oppia vesipullon avustuksella; Käytännössä kolmessa päivässä ja noin 100l vettä käyttäneenä Nemo tajusi että lapsia kohti ei hypitä vaan mennään nätisti. Siitä lähtien nätisti sana onkin ymmärretty hyvin.
Ensimmäiset viikot olikin totuttelua puolin ja toisin. Olihan se meillekin melkoinen muutos kun aluksi mietimme syksyllä ottavamme bullin pennun ja yhtäkkiä meillä olikin 18 kg sporttista ulkomuotoa. Ja oli kuitenkin muistettava että Nemo oli vaihtanut asuinpaikkaa useasti ennen meille tuloa ja siihen nähden herra onkin varsin ”täyspäinen” – vaikka sitä ei aina uskoisi... Koulujakin kävimme ja harjoittelimme perusasiota. Tähän vain voi todeta: ”Kertaus on opintojen äiti”.
Kesää olemmekin viettäneet paljon ulkoillessa, uidessa ja nauttien yhdessäolosta. Ensimmäinen näyttely oli heinäkuussa josta hyvä arvostelu ja nyt viime sunnuntailta toinen josta hyvä arvostelu ja junnuluokan voitto. Kyllä sitä menestystä sieltä vielä tulee meidänkin jättiläiskääpiöbullille.
Nyt olemmekin aloittaneet bullikoulun ja siellä onkin sitten tapahtunut huimaa edistystä käytöksessä. Herra huomioi meitä jo paremmin ja hakee katsekontaktia. Toki tuo teini-ikä näkyy kaikessa herran tekemisessä... Ja mukavaa nähdä miten meidän 4,5v tytär kouluttaa Nemoa sisällä ja Nemo tottelee. Nemo toimii myös harjoitusvastustajana 2,5 poikamme painileikeissä. Voi siis todeta että Nemo on kolmas lapsemme joka hyörii ja pyörii kahden ihmislapsen leikeissä mukana hyvällä menestyksellä.
Summasummarum: Voisi todeta että ensimmäisten kolmen päivän jälkeen tuli ns krapula ja ihmettelimme että mitä ihmettä sitä on tullut tehtyä!! Miten ihmeessä tuosta kiilapäästä saadaan aikaan hyvin käyttäytyvä koira? No, onhan noita hetkiä tullut, viimeksi sunnuntaina bullikoulussa, mutta kaiken kaikkiaan Nemo on upea, kiltti ja perin aktiivinen meidän perheen koomikko pyöriäinen piristämässä arkeamme! Ja onhan se kivaa kun illalla syliin ”hiipii” tuo tiikeripossu (huomatkaa että rakkaalla lapsella on monta nimeä) ja tyytyväisenä alkaa nukkumaan siinä.
Kummitäti kiittää Tuomasta terkuista ja iloitsee edelleen Nemon kodista. Toivottavasti pian nähdään taas!
Ja heti tiistaina 21.4.2009 Nemo muutti Tampereelta ”kummitädin” hoivista Vantaalle, Itä-hakkilaan. Ensimmäiset kolme päivää Nemo viiletti meillä kuin viimeistä päivää. Kaikki oli uutta ja lisäksi jaloissa pyöri 2 ja 4 v lapset joihin Nemo halusi tutustua, useimmiten varsin kovapäisesti. Pukkauksia ei voinut välttää. Nemo kyllä osoitti halun oppia vesipullon avustuksella; Käytännössä kolmessa päivässä ja noin 100l vettä käyttäneenä Nemo tajusi että lapsia kohti ei hypitä vaan mennään nätisti. Siitä lähtien nätisti sana onkin ymmärretty hyvin.
Ensimmäiset viikot olikin totuttelua puolin ja toisin. Olihan se meillekin melkoinen muutos kun aluksi mietimme syksyllä ottavamme bullin pennun ja yhtäkkiä meillä olikin 18 kg sporttista ulkomuotoa. Ja oli kuitenkin muistettava että Nemo oli vaihtanut asuinpaikkaa useasti ennen meille tuloa ja siihen nähden herra onkin varsin ”täyspäinen” – vaikka sitä ei aina uskoisi... Koulujakin kävimme ja harjoittelimme perusasiota. Tähän vain voi todeta: ”Kertaus on opintojen äiti”.
Kesää olemmekin viettäneet paljon ulkoillessa, uidessa ja nauttien yhdessäolosta. Ensimmäinen näyttely oli heinäkuussa josta hyvä arvostelu ja nyt viime sunnuntailta toinen josta hyvä arvostelu ja junnuluokan voitto. Kyllä sitä menestystä sieltä vielä tulee meidänkin jättiläiskääpiöbullille.
Nyt olemmekin aloittaneet bullikoulun ja siellä onkin sitten tapahtunut huimaa edistystä käytöksessä. Herra huomioi meitä jo paremmin ja hakee katsekontaktia. Toki tuo teini-ikä näkyy kaikessa herran tekemisessä... Ja mukavaa nähdä miten meidän 4,5v tytär kouluttaa Nemoa sisällä ja Nemo tottelee. Nemo toimii myös harjoitusvastustajana 2,5 poikamme painileikeissä. Voi siis todeta että Nemo on kolmas lapsemme joka hyörii ja pyörii kahden ihmislapsen leikeissä mukana hyvällä menestyksellä.
Tähän kuvaan on Kummitädin pakko kommentoida, että siskoa ei veteen meinaa saada kirveelläkään... Ei ole vesipetous siis suvussa :)
Summasummarum: Voisi todeta että ensimmäisten kolmen päivän jälkeen tuli ns krapula ja ihmettelimme että mitä ihmettä sitä on tullut tehtyä!! Miten ihmeessä tuosta kiilapäästä saadaan aikaan hyvin käyttäytyvä koira? No, onhan noita hetkiä tullut, viimeksi sunnuntaina bullikoulussa, mutta kaiken kaikkiaan Nemo on upea, kiltti ja perin aktiivinen meidän perheen koomikko pyöriäinen piristämässä arkeamme! Ja onhan se kivaa kun illalla syliin ”hiipii” tuo tiikeripossu (huomatkaa että rakkaalla lapsella on monta nimeä) ja tyytyväisenä alkaa nukkumaan siinä.
tiistai 1. syyskuuta 2009
Match Show Hakametsässä
Hetkeen ei olla kuulumisia kirjoiteltukaan. Eilen oltiin Match Showssa Hakametsässä Tiian ja Muusan kanssa. Henni oli 78 pikkukoirasta 2. paras!! Kyllä sai taas äiti olla ylpeä. Päivä oli piiitkä, koska kotoa lähdettiin jo 15.30 ja takaisin oltiin 22.15. Melkeen jo Tiian kanssa luovutettiin, mutta päätettiin sitten kuitenkin katsoa homma loppuun. Hyvä että katsottiin :)
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
Vanhoja videoita!
Löytyi Kepa-äiti-mummin arkistoista videoita ensimmäiseltä vierailukerralta :) Tässä kaksi.
maanantai 4. toukokuuta 2009
Ja kuvista kiitämme
Bullikoulussa
Oltiin eilen taas bullikouluilemassa. Meillä menee jo tosi hienosti, ja Henni on oikein nopea oppimaan. Vierailevana tähtenä paikalla oli Rudin pikkusisko Vilma aka Vimppu <3 Käsittämättömän suloinen pieni miniprinsessa!
PikkuHai, tuulitukka ja Menninkäisprinsessa.
Henni ja Bruno
Henni ja Irwin pieni ketunpoika
Ja sitten neitineitokainen 10 kuukautta ja 3 päivää poseeraa (eiku reenaa :D )
PikkuHai, tuulitukka ja Menninkäisprinsessa.
Henni ja Bruno
Henni ja Irwin pieni ketunpoika
Ja sitten neitineitokainen 10 kuukautta ja 3 päivää poseeraa (eiku reenaa :D )
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Neiti Prinsessa ja juoksupöksyt (sekä sukka)
Tässä vähän Hennikki päivitystä. Ensin kuvataan neidin maailman kauneinta turpaturpaista <3
siellä se sukka jo pilkistää :)
Tänään saatiin Taikalta sen vanhat jouksupökät, koska Taikalle ei valitettavasti enää tule kuukautisia olemaan. Nää on hienot, ja tuli tarpeeseen, koska vanhat on jo vähän pienet (vaikka niitä ekaa kertaa käytetään. Nekin Taikalta alunperin). Eilen rupesin jo ompelemaan Hennille uusia pöksyjä, mutta sitten tajusin ettei mulla ole tarranauhaa. Huomenna siis tarranauhaostoksille ja pöksyt valmiiksi niin on mitä vaihdella :)
Ja koska Hennillä on haavauma oikean takajalan etuvarpaitten välissä, se vaatii rasvailua. Koska rasva olisi Hennin mielestä niin ihanaa nuolla sieltä pois, tulee sukka tarpeeseen. Saatiin alakerran Nea-tytön vanhat jarrusukat Hennille! Ne on ihan huiput! Pysyy hyvin jalassa, kun tulee niin ylös että saa molempien taipeitten yläpuolelle teipit ja jarrut estää liukumisen. Kiitokset Nealle ja koko alakerran perheelle :)
siellä se sukka jo pilkistää :)
Tänään saatiin Taikalta sen vanhat jouksupökät, koska Taikalle ei valitettavasti enää tule kuukautisia olemaan. Nää on hienot, ja tuli tarpeeseen, koska vanhat on jo vähän pienet (vaikka niitä ekaa kertaa käytetään. Nekin Taikalta alunperin). Eilen rupesin jo ompelemaan Hennille uusia pöksyjä, mutta sitten tajusin ettei mulla ole tarranauhaa. Huomenna siis tarranauhaostoksille ja pöksyt valmiiksi niin on mitä vaihdella :)
Ja koska Hennillä on haavauma oikean takajalan etuvarpaitten välissä, se vaatii rasvailua. Koska rasva olisi Hennin mielestä niin ihanaa nuolla sieltä pois, tulee sukka tarpeeseen. Saatiin alakerran Nea-tytön vanhat jarrusukat Hennille! Ne on ihan huiput! Pysyy hyvin jalassa, kun tulee niin ylös että saa molempien taipeitten yläpuolelle teipit ja jarrut estää liukumisen. Kiitokset Nealle ja koko alakerran perheelle :)
Nemolle löytyi ikioma koti
Nemoa etsimässä ollut perhe löysi etsimänsä. Nemo muuttaa ensi viikolla uuteen kotiin Vantaalle. Lisää infoa jahka hieman kehittyy tilanne ja poika muuttaa omaan kotiin :)
perjantai 17. huhtikuuta 2009
Nemosta
Pitäisi varmaan päivitellä veljestäkin juttuja tänne. Meillä ei arki vielä ole ihan kunnolla päässyt asettumaan, kun ollaan Vesan kanssa flunssassa ja nyt alkoi Hennillä tosiaan juoksut.
*välikommentti* mun rakas Henni ja Vesa-isi pussailee ja hellittelee tossa vieressä sohvalla <3 *välikommentti*
Toisaalta tuntuu, että Nemo alkaa kyllä tottua pikkuhiljaa meillä asumiseen ja elämään. Poika on äärimmäisen hellyydenkipeä! Se jaksaisi olla sylissä vaikka tuntitolkulla. Välillä hali tuokiot keskeytyy siihen, kun Nemo innostuu vähän liikaa, ja alkaa "helliä" hampaillaan aavistuksen liian kovaa. Tällöin meillä ollaan pidetty poika paikallaan sylissä niin kauan että rauhoittuu ja kuonosta ollaa pidetty tarpeen vaatiessa kiinni, ettei pääsen napsimaan. Loppuu onneksi tuommoinen nopsaan, kun huomaa, että on ihan tylsää olla vaan, kun kukaan ei paijaakaan.
Nemo osaa periaatteessa kävellä hihnassa hienosti, mutta välillä on intoa niin paljon piukassa, että meno yltyy vetämiseksi. Ollaan käytetty pysähtymistä kun vetää tai sitten suunnan muutosta. Mä en vielä tiedä, kuinka hyvin näistä on loppupeleissä apua, mutta ainakin hetken matkaa kun on näin menty, sujuu loppulenkki yleensä ok. Joka lenkillä ei edes vedetä. Siskon kanssa nyt on ihan turha edes kuvitella mentävän lenkille, ei meinaan korvia ole silloin päässä enää ollenkaan.
Nemo antaa ottaa suusta asiat pois. Yleensä ihan ilman mukinoita, mutta välillä murisee ja joskus saattaa koittaa napsaista. Silti olen järestään saanut kaiken pois, minkä olen halunnut. Pihalla antaa nätisti kaivaa suusta purkat ja muut mömmöt, mitä meinaa vetää. Oikeastaan luut on ainoita, joista saattaa sanoa. Luita en muuten ottaisi poiskaan, mutta välillä on pakko, ettei mene liian pienet palat kurkkuun tai syö liian paljon kerralla ja oksenna.
Nemon kaikki paperit tuli eilen postissa. Nemolle on myös tehty BAER testi, ja hyvin kuulee, vaikkakin valikoivasti :) Nemo on myös siirretty Suomen rekisteriin (toisin kuin Henni, koska mä olen ollut niin saakelin laiska).
Mutta nyt mun pitää mennä halimaan Pikku Prinsessaa <3
*välikommentti* mun rakas Henni ja Vesa-isi pussailee ja hellittelee tossa vieressä sohvalla <3 *välikommentti*
Toisaalta tuntuu, että Nemo alkaa kyllä tottua pikkuhiljaa meillä asumiseen ja elämään. Poika on äärimmäisen hellyydenkipeä! Se jaksaisi olla sylissä vaikka tuntitolkulla. Välillä hali tuokiot keskeytyy siihen, kun Nemo innostuu vähän liikaa, ja alkaa "helliä" hampaillaan aavistuksen liian kovaa. Tällöin meillä ollaan pidetty poika paikallaan sylissä niin kauan että rauhoittuu ja kuonosta ollaa pidetty tarpeen vaatiessa kiinni, ettei pääsen napsimaan. Loppuu onneksi tuommoinen nopsaan, kun huomaa, että on ihan tylsää olla vaan, kun kukaan ei paijaakaan.
Nemo osaa periaatteessa kävellä hihnassa hienosti, mutta välillä on intoa niin paljon piukassa, että meno yltyy vetämiseksi. Ollaan käytetty pysähtymistä kun vetää tai sitten suunnan muutosta. Mä en vielä tiedä, kuinka hyvin näistä on loppupeleissä apua, mutta ainakin hetken matkaa kun on näin menty, sujuu loppulenkki yleensä ok. Joka lenkillä ei edes vedetä. Siskon kanssa nyt on ihan turha edes kuvitella mentävän lenkille, ei meinaan korvia ole silloin päässä enää ollenkaan.
Nemo antaa ottaa suusta asiat pois. Yleensä ihan ilman mukinoita, mutta välillä murisee ja joskus saattaa koittaa napsaista. Silti olen järestään saanut kaiken pois, minkä olen halunnut. Pihalla antaa nätisti kaivaa suusta purkat ja muut mömmöt, mitä meinaa vetää. Oikeastaan luut on ainoita, joista saattaa sanoa. Luita en muuten ottaisi poiskaan, mutta välillä on pakko, ettei mene liian pienet palat kurkkuun tai syö liian paljon kerralla ja oksenna.
Nemon kaikki paperit tuli eilen postissa. Nemolle on myös tehty BAER testi, ja hyvin kuulee, vaikkakin valikoivasti :) Nemo on myös siirretty Suomen rekisteriin (toisin kuin Henni, koska mä olen ollut niin saakelin laiska).
Mutta nyt mun pitää mennä halimaan Pikku Prinsessaa <3
Vauva prinsessasta tuli nainen
Tänään mentiin Hennin kanssa lääkäriin, kun se on ontunut oikeaa takajalkaa. Tuli sitten jotain puhetta juoksuista, ja siitä että saisivat jo alkaa. No, jalat ja selkä kuvattiin. Hennillä ei oikean puolen polvirusto ole vielä luutunut (vasen on jo, eli oikea tulee vähän perästä) ja etuvarpaitten välissä on haavauma. Todennäköisesti tämä haavauma on aiheuttanut ontumisen, mutta molempia hoidetaan nyt. Toista levolla ja toista antibiooteilla ja rasvalla.
No. Neiti näpsäkkä päätti, että nyt sitten hyvä aika alkaa naiseksi ja juoksut alkoivat rauhoitettuna lääkärinpöydällä :P Kyllä sekin osasi ajan valita!
Nyt on sitten ilta mennyt heräämisen jälkeen tuskallisessa ihmettelyssä, itkussa, hepuloinnissa, läähättämisessä ja piiloon tunkemisessa (ihan niinkuin kivuiltaan piiloon pääsisi :/ ). Toivotaan parasta ja pelätään pahinta näiden juoksujen ajalta.
Nemo on toistaiseksi ottanut yllättävän rauhallisesti siskon juoksut, mutta samaan aikaa niitä on ihan turha haaveilla vievänsä enää lenkille. Eli Kiikillä kunto nouskoon :S
No. Neiti näpsäkkä päätti, että nyt sitten hyvä aika alkaa naiseksi ja juoksut alkoivat rauhoitettuna lääkärinpöydällä :P Kyllä sekin osasi ajan valita!
Nyt on sitten ilta mennyt heräämisen jälkeen tuskallisessa ihmettelyssä, itkussa, hepuloinnissa, läähättämisessä ja piiloon tunkemisessa (ihan niinkuin kivuiltaan piiloon pääsisi :/ ). Toivotaan parasta ja pelätään pahinta näiden juoksujen ajalta.
Nemo on toistaiseksi ottanut yllättävän rauhallisesti siskon juoksut, mutta samaan aikaa niitä on ihan turha haaveilla vievänsä enää lenkille. Eli Kiikillä kunto nouskoon :S
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
Nemon päivä
Tänään käytiin Nemon kanssa kaupungilla. Kaikki meni oikein hienosti, eikä pojalla ollut hihnakävelemisessä pienintäkään ongelmaa. Ainoat ns. vastoinkäymiset ilmeni silloin, kun piti odottaa ja Nemo ehti kyllästyä. Tällöin se haki "rauhaa" pureksimalla hihnaansa, ja kun tätä kielsi, niin koitti sitten purksia kättä. Lopetti kuitenkin semmoiset touhut aika nopeasti, kun poikaa rauhoitteli, ignoorasi ja piti hetken aloillaan (en osaa tätä oikeen paremmin selittää).
Tällaisia rauhattomia hetkiä ilmeni kaupassa, kun piti odottaa paikallaan ja sitten bussissa, kun siellä oli niin tylsää ja jännää yhtäaikaa. Bussissa ensin tosiaan vähän koiteltiin hihnaa ja kättä, mutta hetken päästä herra kävi jo makuulle ja Hervannassa oltiin niin sikeässä unessa, ettei meinannut tajuta, että pitäisi nousta kyydistä pois :D
Toinen tilanne oli sitten lemmikkikaupassa, josta mentiin ostamaan nameja. Poika koitti, josko haukkumalla komentamalla saisi nopeammin nameja. Tämä loppui sillä yksinkertaisella tavalla, että se ignoorattiin, ja palkattiin kun rauhoittui. Ihan siis normaaleja teinarieinari juttuja mielestäni.
Jännä päivä oli siis. Iltapäivällä käytiin puistoilemassa Hennin kanssa. Puistossa oli myös Kirppu tanskandoggi(leikattu uros), johon Nemo rakastui ihan yli kaiken! Henni oli ihan ilmaa kun Kirppu ilmestyi näkökenttään :)
Nyt on molemmat pennut niin väsyneet, että silmät harittaa eikä aivoissa liiku sitten niin yhtään mitään. Nukkumaan siis.
Tällaisia rauhattomia hetkiä ilmeni kaupassa, kun piti odottaa paikallaan ja sitten bussissa, kun siellä oli niin tylsää ja jännää yhtäaikaa. Bussissa ensin tosiaan vähän koiteltiin hihnaa ja kättä, mutta hetken päästä herra kävi jo makuulle ja Hervannassa oltiin niin sikeässä unessa, ettei meinannut tajuta, että pitäisi nousta kyydistä pois :D
Toinen tilanne oli sitten lemmikkikaupassa, josta mentiin ostamaan nameja. Poika koitti, josko haukkumalla komentamalla saisi nopeammin nameja. Tämä loppui sillä yksinkertaisella tavalla, että se ignoorattiin, ja palkattiin kun rauhoittui. Ihan siis normaaleja teinarieinari juttuja mielestäni.
Jännä päivä oli siis. Iltapäivällä käytiin puistoilemassa Hennin kanssa. Puistossa oli myös Kirppu tanskandoggi(leikattu uros), johon Nemo rakastui ihan yli kaiken! Henni oli ihan ilmaa kun Kirppu ilmestyi näkökenttään :)
Nyt on molemmat pennut niin väsyneet, että silmät harittaa eikä aivoissa liiku sitten niin yhtään mitään. Nukkumaan siis.
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Nemo etsimässä sitä omaan kotia
Nemo saapui meille eilen etsimään uutta kotia. Herralle siis etsitään bullin sielunelämää tuntevaa loppuelämän kotia.
Jos miettii antavansa Nemolle uuden kodin, tulee miettiä asiaa monelta kannalta. Näitä helpottaakseni laitan tähän listaa asioista, jotka mielestäni ainakin tulee ottaa huomioon. Varmasti jotain unohtuu ja jotkut asiat varmasti muuttuvat ajan kanssa, mutta tässä tämän hetken mietteitä.
- on sitouduttava Nemonn myötä ja vastoinkäymisissä. Sille on kyettävä tarjoamaan loppuelämän koti.
- Tulevan omistajan/jien tulee miettiä myös mahdollisia kauhuskenaarioita. Entä jos he eroavat, perustaa perheen jne. miten koiran kanssa tullaan silloin toimeen ja miten asiat hoidetaan?
- ollaanko koiraan valmiita panostamaan arjesta paljon aikaa. Nemo on nuori koira, se ei ole iältään enää ihan pikkupentu, mutta sielultaan kyllä. Se tarvitsee paljon aikaa ja keskittymistä, jotta siitä saadaan muokattua omaan arkeen ja perheeseen sopiva koira.
- Asiat eivät tapahdu hetkessä, ja Nemolle täytyy olla valmis antamaan aikaa sopeutua uuteen elämään.
Nemo käyttää mm. näykkimistä huomiohakuisena toimintona. Jos joku asia ei miellytä sitä (esim. sen riekkuminen estetään fyysisesti) se saatta purkaa turhautumistaan napsimalla. Tämä ei ole varsinaisesti puremista, mutta sattuu kyllä. Tällaiseen käytökseen toki kiinnitämme jo meillä huomiota, mutta emme voi taata, etteikö tällainen "kokeileminen" ilmenisi myös uudessa kodissa.
Meillä Nemo on sopeutunut kohtalaisen nopeasti meidän arkeen. Viimeeksi kun se oli hoidossa, meni noin 3 päivää, että elämä alkoi olla lähellä tavoiteltua normaalia. Tätä emme tietenkään voi taata kenellekään muulle :) Joka tapauksessa poika on hyvin muokattavissa ja helposti kontaktoitavissa, varsinkin nameilla.
Itse näkisin, että Nemo olisi helpoin sijoittaa ainoaksi koiraksi. Se tulee ainakin toistaiseksi toimeen ihan kaikkien, niin poikien kuin tyttöjenkin kanssa, mutta jotta uuteen kotiin asettuminen kävisi helpoiten, voisi olla parempi, ettei "laumautumisen" pelkoa ole, ja koiraan saadaan vaikutettua mahdollisimman paljon.
Joka tapauksessa Nemoa täytyy tulla katsomaan tänne meille Tampereen Hervantaan, ennen kuin minkäänlaista päätöstä uudesta kodista tehdään. Laittelen tässä loman ja päivien mittaan uusia kuulumisia Hennin ja Nemon elämästä. Toivotaan, että Nemo pian pääsisi omaan loppuelämän kotiin :)
Jos miettii antavansa Nemolle uuden kodin, tulee miettiä asiaa monelta kannalta. Näitä helpottaakseni laitan tähän listaa asioista, jotka mielestäni ainakin tulee ottaa huomioon. Varmasti jotain unohtuu ja jotkut asiat varmasti muuttuvat ajan kanssa, mutta tässä tämän hetken mietteitä.
- on sitouduttava Nemonn myötä ja vastoinkäymisissä. Sille on kyettävä tarjoamaan loppuelämän koti.
- Tulevan omistajan/jien tulee miettiä myös mahdollisia kauhuskenaarioita. Entä jos he eroavat, perustaa perheen jne. miten koiran kanssa tullaan silloin toimeen ja miten asiat hoidetaan?
- ollaanko koiraan valmiita panostamaan arjesta paljon aikaa. Nemo on nuori koira, se ei ole iältään enää ihan pikkupentu, mutta sielultaan kyllä. Se tarvitsee paljon aikaa ja keskittymistä, jotta siitä saadaan muokattua omaan arkeen ja perheeseen sopiva koira.
- Asiat eivät tapahdu hetkessä, ja Nemolle täytyy olla valmis antamaan aikaa sopeutua uuteen elämään.
Nemo käyttää mm. näykkimistä huomiohakuisena toimintona. Jos joku asia ei miellytä sitä (esim. sen riekkuminen estetään fyysisesti) se saatta purkaa turhautumistaan napsimalla. Tämä ei ole varsinaisesti puremista, mutta sattuu kyllä. Tällaiseen käytökseen toki kiinnitämme jo meillä huomiota, mutta emme voi taata, etteikö tällainen "kokeileminen" ilmenisi myös uudessa kodissa.
Meillä Nemo on sopeutunut kohtalaisen nopeasti meidän arkeen. Viimeeksi kun se oli hoidossa, meni noin 3 päivää, että elämä alkoi olla lähellä tavoiteltua normaalia. Tätä emme tietenkään voi taata kenellekään muulle :) Joka tapauksessa poika on hyvin muokattavissa ja helposti kontaktoitavissa, varsinkin nameilla.
Itse näkisin, että Nemo olisi helpoin sijoittaa ainoaksi koiraksi. Se tulee ainakin toistaiseksi toimeen ihan kaikkien, niin poikien kuin tyttöjenkin kanssa, mutta jotta uuteen kotiin asettuminen kävisi helpoiten, voisi olla parempi, ettei "laumautumisen" pelkoa ole, ja koiraan saadaan vaikutettua mahdollisimman paljon.
Joka tapauksessa Nemoa täytyy tulla katsomaan tänne meille Tampereen Hervantaan, ennen kuin minkäänlaista päätöstä uudesta kodista tehdään. Laittelen tässä loman ja päivien mittaan uusia kuulumisia Hennin ja Nemon elämästä. Toivotaan, että Nemo pian pääsisi omaan loppuelämän kotiin :)
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
nii joo
Henni, Potsu de Notsu Champion Charlotte PEK1 KP ROP Pentu
eli kunniapalkintokin tuli :D (en tiä mikä toi PEK1 on :P )
eli kunniapalkintokin tuli :D (en tiä mikä toi PEK1 on :P )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
